Aloitin aamuni keittämällä kahvia. Otin hyllyltä kahvipaketin ja etsiskelin kahvimittaa siinä ja... ja...

Hähhähhää... valhetta kaikki tyynni! Tämä kaikki on vain lavastusta voidakseni väittää, että tiedän mitä sinun, lukijani, mielessäsi on juuri nyt! Oikeasti aamulla herättyäni kahvi oli viimeisin asia, mitä ajattelin. Ensimmäiseksi halusin lukea blogeja. Luin blogeja, kunnes joku kirjoitti kahvin keittämisestä. Keskeytin lukemisen välittömästi ja lähdin keittämään kahvia. Miksi?! Koska minun teki niin pirusti mieli sitä kahvia! Alitajuinen kytkin napsahti päälle. Jos tuokin niin sitten minäkin. Sehän on sosiaalista toimintaa - kahvinjuonti. Joten kyllä, se sopii. Mene vaan keittämään sitä kahvia ja jatka lukemista vasta sitten. Juu, tiedän. Sillä ei ole mitään väliä onko aamu vai yö. Siitä vaan. Siinä kahvin tippuessa voisit käydä samalla polttamassa sigaarin.
(Huutomerkkien paljous johtuu huonokuuloisesta naapuristani.)

Oikeasti siis keitin kahvia vasta äsken, luettuani siitä ensin jostain. Se, mistä sen luin, ei ole relevanttia. Luin siis ensin jostain sellaisesta, mitä tein vaikka en tiennyt vielä tulevani sitä tekemään. Tämä todistaa, ettei aikajanaa ole olemassa!

Ainiin, se vuoropuhelu lukijan kanssa. Sitä en voisi käydä, jollei tätä luettaisi, mitä selvästikin tapahtuu. Tuolla sivun alareunassa on laskuri(!), joka laskee tällä sivulla käyvät individuaalit (tässä yhteydessä selvästikin eri asia kuin intellektuelli), eli erilliset henkilöt. Lisäksi ilmoitin tämän Tukholmaa ja unelmia käsittelevän blogini Blogilistalle. Sen mukaan tätä blogia tilataan! Eli säännöllisesti tätä lukee itseni lisäksi tällä hetkellä noin viisi ihmistä. Itseni lisäksi! ?!? ? ?? ! !!! ? ?

Joka tapauksessa join juuri keittämäni kahvin loppuun. Seuraavaksi keitän sitä lisää! Tai en sitä, sillä Juhlamokka loppui. Ja käyn tonkimassa parvekkeen tuhkakupista pisimmät tumpit ja polttelen ne nautinnollisesti juoden samalla (toivottavasti) aromikasta vaniljakahvia, jonka ex-vaimoni osti kenties jo kolme vuotta sitten ja joka oli jäänyt keittiön kuivatavarakaappiin mausteiden taakse piiloon. Aaaah. Kyllä joittenkin kelpaa.

Ja sitten luen taas blogeja. Ehkä teen oman listan suosikeistani. Tai ehkä olen sen jo tehnyt, sillä aika ei ole lineaarinen!!! Kuuleeko se naapuri?! Mitä?!